ByggSMART-verkkomessujen seuraavat livepäivät ovat 7.- 8. lokakuuta!

ByggSMART-verkkomessujen seuraavat livepäivät ovat 7.–8.10.2021, jolloin rakennusalan mielenkiintoisimmat puheenvuorot suoratoistetaan studio-olosuhteista. Messukävijöille osallistuminen on maksutonta! Puheenvuorot suoratoistetaan messusivustolla. Puheenvuorojen tallenteet ovat vapaasti katsottavissa messusivustolla.

Ilmoittaudu mukaan, niin pidämme sinut ajan tasalla seuraavien livepäivien ohjelmasta!

Sisustustoimittaja Jonna Kivilahti uudisti keittiönsä Dekton Bergen-tasoilla
Nelisen vuotta sitten remontoitu rivitalokeittiö kaipasi uudistusta. Jonna Kivilahden erityisenä toiveena oli laadukas ja käytössä huoleton kivitaso.
Ympäristöystävällinen katemateriaali vähentää rakennuksen hiilijalanjälkeä
Protanin kestävät ja ympäristöystävälliset katemateriaalit vähentävät rakennuksen hiilijalanjälkeä.
KOIVU - Vastuullista vihersisustamista
Koivu-ruukut on suunniteltu ja valmistettu Suomessa suomalaisesta koivuvanerista
Sähkökatkot eivät estä Metsähovin astronomisia havaintoja – Eatonin varavoimaratkaisu huolehtii sähkönsyötöstä
Metsähovin radiotutkimusasemalla jokainen astronominen havainto pitää saada talteen. Eatonin toimittama UPSG-varavoimaratkaisu takaa, että alueen lukuisat sähkökatkot eivät häiritse havaintojen tekemistä.

“Tapahtuma oli täynnä kiinnostavia puheenvuoroja, ja niitä oli helpompi seurata kotitoimistolta käsin.”

Kari, ByggSMART 2020 -osallistuja

Ilmoittaudu mukaan nyt!

Heymo 1 by Sokos Hotels

Swing House -kokonaisuus Espoon Keilaniemessä on valmis: kaksi toimistorakennusta ja vastavalmistunut hotelli Heymo 1. Yritys- ja yliopistomaailman ytimeen nousseen hotellin julkisivua hallitsee ruosteenväriset teräksiset purjeet, ja hotellikonsepti on jotain ihan uutta, kun hotellioperaattori Sokos Hotels tuo markkinoille flexible service -hotellikategorian.

Otaniemeen kuuluvan Keilaniemen alue tunnetaan korkean teknologian yrityksistään ja suuryritysten pääkonttoreista. Nesteen kuuluisa toimistotorni, nykyinen Accountor Tower, nousi alueelle jo vuonna 1976. Keilaniemen vieressä sijaitsee Aalto-yliopiston pääkampus ja Otaniemen teekkarikylä.

Kasvavan teknologia-alueen keskelle, Kuusisaarentien ja Miestentien väliselle saarekkeelle, on valmistunut työeläkeyhtiö Elon rakennuttama kolmen kiinteistön muodostama Swing House -kokonaisuus. Siihen kuuluu noin kymmenen vuotta vanha Swing C -toimistorakennus, sen viereen vuoden 2021 lopussa valmistunut toimistotalo Swing Plus C ja tämän vuoden helmikuussa valmistunut hotellirakennus Swing Plus A.

Swing Plus A:n hotellioperaattori on Sokos Hotels, ja uuden hotellin uusi nimi on Heymo 1. Kyseessä on ketjun uuden hotelli­tyypin ensimmäinen hotelli, jota luonnehditaan sanoilla ”flexible service”. Se tarkoittaa hotellioperaattorin mukaan, että asiakas maksaa vain siitä, mitä tarvitsee. Asiakas­palvelua on tarjolla ympäri vuorokauden, siitä vastaavat fixerit, mutta suuri osa palveluista on saatavissa digitaalisesti: hotelliin kirjaudutaan sisään ja ulos automaateilla, aamiaista saa milloin vaan aamupalaälykaapista. 

Kaikki Swing Housen kolme rakennusta ovat yhteydessä toisiinsa ensimmäisen kerroksen tasolla: hotellin aulasta voi kulkea lasikäytävän kautta vanhaan toimistorakennukseen asti. Julkisivussa purjeet

Kaikki Swing Housen kolme rakennusta ovat yhteydessä toisiinsa ensimmäisen kerroksen tasolla: hotellin aulasta voi kulkea sisäkautta vanhaan toimistorakennukseen asti. Vierekkäin seisovia uudisrakennuksia yhdistää matala, lasiseinäinen nivelkohta. Rakennukset ovat samankorkuiset, ja molempien julkisivua koristavat ruosteenväriset, corten-­teräksestä valmistetut purjeenmuotoiset levyt. Julkisivuissa on käytetty myös valkobetonia, punatiiltä ja graafista betonia.

– Sijainti Otaniemen kampusalueen vieressä, luonnon läheisyydessä, tarjosi mahdollisuuden julkisivulla leikittelylle, sanoo kohteen pääsuunnittelija, L Arkkitehdit Oy:n Robert Trapp

– Päädyissä oleva punatiili sopii yliopistokampuksen tyyliin ja valkoinen betoni alueen moderneihin toimistotaloihin. Julkisivujen purjeet puolestaan muistuttavat merestä, jonka äärellä koko ajan ollaan.

Hotellin aulassa on rivi itsepalveluautomaatteja, joiden avulla asiakas voi kirjautua sisään hotelliin.

Purjemalli syntyi Trappin ideoimasta kolmio­aiheesta, joka toistuu julkisivun valkoisessa graafisessa betonissa. Kolmio­kuvioita on myös teräspurjeiden alle piiloon jäävässä ruskeansävyisessä betonipinnassa. Teräksisten levyjen rei’itykset on tarkkaan suunniteltu tietokoneohjelman avulla. Trappin mukaan purjeet muodostavat näyttävät kaksoisjulkisivun ja tarjoavat samalla suojaa auringonvaloa ja -lämpöä vastaan.

Corten-teräs on tuttu materiaali Trappille, joka on käyttänyt sitä muun muassa Helsingin Telakkarantaan vuonna 2020 valmistuneen Euroopan kemikaalivirasto ECHA:n julkisivussa. Säänkestävä teräs saa ajan myötä patinoituneen ruostepinnan, joka suojaa sitä korroosiolta. 

Hotellin lännenpuoleinen fasadi teräs­purjeineen on erityisen näyttävä yöaikaan, kun julkisivu on valaistu alhaalta päin. 

Rakentaminen sujui aikataulussa

Pääurakoitsija Peabin kokonaisurakkaan kuului 7-kerroksisen toimistotalon ja 8-kerroksisen hotellin rakentaminen. Rakennuksissa on yhteensä 22 700 brutto­neliötä. Kummankin hankkeen osalta maanrakennustyöt alkoivat maaliskuussa 2020 ja runko­työt saman vuoden kesäkuussa. Toimistorakennus valmistui joulukuussa 2021 ja hotelli helmikuussa 2022.

Swing House -kokonaisuuteen kuuluu kymmenen vuotta vanha Swing C -toimistorakennus (oikealla), sen viereen vuoden 2021 lopussa valmistunut toimistotalo Swing Plus C ja tämän vuoden helmikuussa valmistunut hotellirakennus Swing Plus A eli Heymo 1 (vasemmalla).

– Pysyimme hyvin aikataulussa. Jos koronapandemiaa ei olisi ollut, olisimme saaneet hotellin valmiiksi etuajassa, kertoo työpäällikkö Jari Lappi Peab Oy:stä. Pahin tilanne sairastumisten suhteen oli Lapin mukaan kesän 2021 jälkeen. Pandemia hidasti hanketta sekä työmaahenkilöstön että tuotantoketjussa olleiden tuotevalmistajien osalta. 

– Urakoitsijat joutuivat siirtämään omia urakkasuorituksiaan tai sitten hankkimaan sairastuneiden tilalle toisia työntekijöitä. Työmaan kannalta kaikki onnistui loppujen lopuksi todella hyvin, kiitos työnjohtajien hyvän toiminnan koronan aikana, Lappi sanoo.

Kapealle tontille sovitetun hotellirakennuksen toinen pääty on Miestentielle ja toinen Kuusisaarentielle päin. Uusi kevyen liikenteen väylä kulkee hotellin editse Keilaniemeen ja metroasemalle. Hotellin sisäänkäynti on Miestentien puolelle, ja sinne kuljetaan pilarien päällä seisovan ulokkeen alta. Uloke on kannatettu ylhäältä päin.

Huoneisiin asennettiin hotellioperaattorin toivomuksesta säteilypaneelit lämmitystä ja jäähdytystä varten. Paneeli vaihtaa nopeasti huoneen lämpötilan, kun asiakas tulee huoneeseen. Lisäksi säteilijät ovat vedottomia ja hiljaisia.

– Rakensimme ensin teräsrungon valmiiksi ylös saakka välipohjalaattoineen. Ylimmässä kerroksessa asensimme erityiset lisäpalkit, jotka siirsivät kannatettavat kuormat toisiin rakenteisiin. Vasta sen jälkeen ulokkeen ulko­reunan pilarit kiinnitettiin paikoilleen ja kannatus saatiin hoidettua, Jari Lappi kertoo.

Vasta teräsrungon valmistuttua voitiin asentaa ulokkeen betoniset julkisivuelementit ja lopuksi corten-elementit. Samoin välipohjien pintalaatat saatiin valettua vasta, kun julkisivun betonielementit olivat paikoillaan.

Tutustu Suomen rakennushankkeisiin RPT SMARTIlmanjaossa pystyhormit

– Kaksi kiinteistöä, hotelli- ja toimistorakennus, muodosti toiminnallisen kokonaisuuden, jonka taloteknistä suunnittelua tehtiin porrastaen, kertoo suunnittelujohtaja Vikke Niskanen Granlund Oy:stä. Niskanen vastasi projektissa sekä talotekniikan kokonaissuunnittelusta että LVI-suunnittelusta.

Kaikki huoneet ovat samankokoisia kahden hengen hotellihuoneita, joissa on suihkulla varustettu kylpyhuone.

Rakennuksilla on yhteinen lämmönjakokeskus. Lämmitysmuotona on maalämpö ja kaukolämpö.

– Vaikka rakennuksilla on sama harja­korkeus, on hotellissa yksi kerros enemmän. Kerroskorkeutta oli siis pudotettava, mikä puolestaan teki ilmanvaihdon jaon matalissa huonekorkeuksissa haasteelliseksi. Ilmanvaihtoa oli suunniteltava huonemäärän ehdoilla, Niskanen toteaa.

Koska vaakasuuntainen ilmanjako ei ollut mahdollista matalan kerroskorkeuden takia, tehtiin huoneisiin pystysuuntaiset hormit. Yhteen hormiin yhdistettiin aina kaksi huonetta.

Huoneisiin asennettiin hotellioperaattorin toivomuksesta säteilypaneelit lämmitystä ja jäähdytystä varten. Niskasen mielestä ratkaisu on hyvä, sillä paneeli vaihtaa nopeasti huoneen lämpötilan, kun asiakas tulee huoneeseen. Välitön lämpötilan vaihtuminen tuntuu miellyttävältä. Lisäksi säteilijät ovat vedottomia ja hiljaisia. 

Vanhan toimistotalon alla oleva pysäköinti­halli oli rakennettu jo kymmenisen vuotta sitten. Talotekniikan integroiminen uudisrakennusten alla oleviin uusiin halleihin oli Niskasen mukaan haastavaa. 

– Kymmenen vuotta sitten ei myöskään ollut säädöksiä hulevesien viivytykselle. Löysimme onneksi hyvän paikan säiliölle hotellin ryömintätilasta. Käytimme hyväksi jo aiemmin kalliosta rakennuksen alta löydettyä onkalotilaa, Vikke Niskanen kertoo.

Hotellihuoneet sijaitsevat värikkäiden käytävien varrella. Kerroksista löytyy myös älykaappeja, joista voi ostaa aamiaisen. Ensimmäinen hotelli lajissaan

Hotellin aulassa, vastaanottotiskin oikealla puolella, on rivi itsepalveluautomaatteja, joiden avulla asiakas voi kirjautua sisään hotelliin. Vasemmalla puolelle jää alue, jonka seinään on suurin kirjaimin kirjoitettu Kitchen. Tänne on sijoitettu niin sanottuja älykaappeja, joista hotellivieras voi luotto­kortilla tai mobiilitunnisteella ostaa esimerkiksi aamiaista ja muita ruoka-annoksia. 

Keittiötilasta on kulku värikkäästi kalustettuun oleskelutilaan ja sieltä edelleen toimistotalon puolella olevaan ravintolaan. Ravintola ja kesää odottava terassi ovat yhteiset toimistorakennukselle ja hotellille. Terassin reunalle on sijoitettu myös muutama hotellihuone, joista on kulku terassille.

Hotellin noin 260 huonetta sijaitsee tasaisin välein pitkien käytävien varrella. Kaikki huoneet ovat samankokoisia kahden hengen hotellihuoneita, joissa on suihkulla varustettu kylpyhuone. Keskellä oleva sänky vie suurimman osan huonetilasta. Lähes seinän kokoinen ikkuna tuo huoneeseen avaruutta, ja leveällä ikkunapenkillä voi istahtaa ja ihailla espoolaista maisemaa. Lännen suunnassa, jos on tarpeeksi korkealla, näkyy Tapiolan siluetti, ja sen takana häämöttää Haukilahden kuuluisa Haikaranpesä.

Osa hotellihuoneista on varustettu ääni­eristetyillä väliovilla, joiden ansiosta kaksi tai kolmekin perushuonetta voidaan yhdistää perhettä tai kaveriporukkaa varten. 

Hotellin erikoisuuteen kuuluu ylimmässä kerroksessa sijaitseva Lucky You -huone. Se on tavallista isompi huone, joka arvotaan päivittäin asiakkaiden kesken. Huonetta ei siis voi varata, vaan sen saa, jos on onnekas. Huone on sisustettu Ellinooran Vallilalle suunnittelemilla tuotteilla.

Kitchen-alueelle on sijoitettu älykaappeja, joista hotellivieras voi luotto­kortilla tai mobiilitunnisteella ostaa esimerkiksi aamiaista ja muita ruoka-annoksia. Keittiötilasta on kulku värikkäästi kalustettuun oleskelutilaan ja sieltä edelleen toimistotalon puolella olevaan ravintolaan.

– Olemme palanneet hotellien tarkoituksen alkulähteille eli hyvin nukuttuihin öihin. Huoneet on varustettu laadukkaalla sängyllä, vuodevaatteilla ja pyyhkeillä. Loput valinnat ovat yöpyjän itse päätettävissä, kertoo Jarmo Ritala, Sokos Hotelsin Heymo-hotellin Lead Fixer.

Heymo-hotelli tuo suomalaiseen hotelli­kenttään paljon uutta, sanoo konseptia pitkään valmistellut kehityspäällikkö Jukka Kaartinen SOK:lta.

– Asiakaskeskeisen kehitystyön kautta löytyi tilaa hotellille, jossa asioita tehdään totutusta poikkeavalla tavalla. Loimme täysin uuden hotellityypin, sillä halusimme kokeilla jotain erilaista ja haastaa samalla omaa liiketoimintaamme, Kaartinen kertoo.

– Heymo-hotellissa keskitymme olennaiseen, hyvien yöunien tarjoamiseen, ja muut palvelut järjestetään joustavasti kumppaneiden avulla, yksittäisen vieraan toiveiden mukaisesti.

Keilaniemen Heymossa asiakkaat voivat käyttää kuntosalia ja parkkihallia, jotka ovat hotellin ja toimistotalon yhteiset. Jos asiakas tarvitsee kokoustilaa, se voidaan järjestää toimistotalon puolelta. 

– Jos asiakas on oluen ystävä, voin ohjata hänet paikalliseen panimoravintolaan. Liikunnasta kiinnostuneen opastan läheiselle Espoon rantareitille. Ympärillämme on teknologiaa, taidetta, merta, arkkitehtuuria. Keilaniemen metroasema on viiden minuutin kävelyn päässä, samoin vuoden 2024 alussa liikennöinnin aloittava Raide-Jokeri, Lead Fixer Jarmo Ritala kertoo.

Teksti: Marja Hakola | Kuvat: Mikael Lindén

Betonitutkimuksessa tapahtuu nyt paljon

Vähäpäästöisen betonin tuotannossa keskeistä on alentaa sideaineiden ominaispäästöjä. Tehokkaimmin tämä onnistuu korvaamalla lisäaineetonta portland-sementtiä teollisuuden sivuvirroista saatavilla seosaineilla, erityisesti masuunikuonalla. LOIKKA-tutkimushanke keskittyy seosaineiden laajamittaiseen käyttöön betonin valmistuksessa.

Viimeisen vuoden aikana on tehty betonin päästöjen vähentämiseksi enemmän kuin edellisen 19 vuoden aikana yhteensä. Näin on muodostunut uusia tutkimusmahdollisuuksia Aaltoonkin, jouni punkki sanoo. Kuva: Jaakko Kahilaniemi

Kesällä 2016 Aalto-yliopisto ja betoni­alan toimijat solmivat yhteistyö­sopimuksen betonitekniikan tutkimuksen edistämiseksi. Ala kokosi miljoonan euron lahjoituksen tutkimukseen ja Aalto-yliopisto rahoitti viisivuotisen betonitekniikan työelämäprofessuurin. Elokuussa 2016 työelämäprofessuuriin kutsuttiin tekniikan tohtori Jouni Punkki, ja elokuussa 2021 Punkin pestiä jatkettiin viidellä vuodella. 

Betonitutkimuksessa ja -teollisuudessa mukana oleville materiaali on mitä mielenkiintoisin, mutta muita betonin estetiikka ja ekologisuus saattaa mietityttää.

– Esteettinen puoli on parantunut selvästi: betoni ei ole enää välttämättä harmaata, tylsää ja rumaa, vaan siitä voidaan tehdä monen­näköistä, Punkki toteaa ja viittaa muun muassa valamalla ja tulostamalla tehtävään betonipinnan kolmiulotteisuuteen.

– Myös ekologisuutta on mollattu kilpailijoiden toimesta, mutta tilanne ei ole niin huono betonin kannalta. Hiilidioksidipäästöt ovat kokonaisuudessaan suuret, koska betonia käytetään niin paljon. 

Jouni Punkki korostaa myös betonin välttämättömyyttä. 

– On kohteita, joissa sitä ei voi korvata, esimerkiksi monia perustus- ja infrahankkeita, joissa ei ole vaihtoehtoa. Ja globaalisti betonia ei ole mahdollista korvata puulla; puuta ei yksinkertaisesti ole riittävästi korvaamaan betonia.

Betonin puolesta puhuu Punkin mukaan myös rakentamisen kustannukset. 

– Betonirakentamisella on pitkät perinteet, se ei ole enää kokeilua ja siksi sitä on vaikea lähteä taloudellisinkaan perustein korvaamaan.

Kuva: Jaana Ahti-Virtanen Vastaus on sementissä

Betonin pääraaka-aineita ovat sementti, vesi ja kiviaines. Kiviaineksessa on erikokoista kiveä hiekasta soraan ja murskeeseen. Kiviaineksena voidaan käyttää myös murskattua kierrätysbetonia. Kiviaineksen hiilijalanjälki on Punkin mukaan hyvin pieni ja se pienenee edelleen, kun tulevaisuudessa sitä voidaan tuottaa betoniaseman omalta tontilta ja painavan materiaalin kuljetukset jäävät minimiin.

Kun betonista halutaan vähäpäästöistä, suurin huomio täytyy kiinnittää sementtiin, jota tehdään lähinnä kalkkikivestä. Sementin valmistusprosessissa päästöjen kannalta kriittisin paikka on uunissa: jauhettu kalkkikivi kuumennetaan 1450-asteiseksi, mineraalit sulavat ja kiveen sitoutunut hiilidioksidi vapautuu. 

Vähäpäästöisyyteen vaaditaan, että sementin osuutta betonissa pienennettäisiin käyttämällä seosaineina esimerkiksi kivihiilen­poltosta syntyvää lentotuhkaa tai teräksen valmistuksesta syntyvää masuunikuonaa.

Jouni Punkki muistuttaa, että betonin hiilijalanjäljen laskussa pitää ottaa huomioon myös sen karbonatisoituminen, eli kun kalkkikivestä sementtiuunissa vapautunut hiilidioksidi sitoutuu takaisin valmiiseen betoniin vuosien myötä. 

– Betonin ekologisuudessa otetaan nyt harppauksia. Norjassa rakennetaan täys­mittaista sementtituotannon pilottilaitosta, jossa laitoksen piipusta otetaan talteen hiilidioksidi ja se upotetaan merenpohjan onkaloon, josta öljy on pumpattu pois. Vielä modernimpi ratkaisu olisi, jos talteenotettu hiilidioksidi käytettäisiin synteettisten polttoaineiden valmistukseen, Punkki toteaa.

Päästöoikeuksien hinta huolettaa

Betoniteollisuus ry:n mukaan Suomen sementtiteollisuuden vuotuiset hiilidioksidipäästöt ovat noin miljoona tonnia, mikä on reilu prosentti kaikista Suomen päästöistä vuodessa. Irlantilaiseen CRH-konserniin kuuluva Finnsementti Oy tuottaa lähes kaiken Suomen markkinoilla olevan sementin kahdessa tehtaassaan.

– Satsaukset vähäpäästöisen sementin­valmistukseen ovat miljardihankkeita. Ne ovat varmaankin taloudellisesti mahdottomia sementin valmistajalle. Norjassa valtio on sijoittanut paljon betonin päästöjen vähentämiseen. Suomessakin siihen tarvitaan valtion panostusta, Jouni Punkki sanoo.

Sementintuottajia painaa myös EU:n päästöoikeudet. 

– Tähän asti tärkeänä pidetty sementti on saanut ilmaisia päästöoikeuksia. Niiden määrä kuitenkin vähenee tulevaisuudessa, kun EU:n hiilitullit otetaan käyttöön. Jos päästötonnista joutuu maksamaan 100 euroa, tarkoittaa se 100 miljoonan euron laskua Finnsementin kaltaiselle toimijalle. Ne kustannukset valuvat sitten betoninvalmistajille ja edelleen rakennusliikkeille, Punkki toteaa.

Tutustu Suomen rakennushankkeisiin RPT SMARTLOIKKA tutkii seosaineiden vaikutusta

Jouni Punkin mukaan alan toimijat ja Business Finland eivät vielä pari vuotta sitten innostuneet tutkimuksesta betonin hiili­dioksidipäästöjen vähentämiseksi, mutta nyt tilanne on toinen. 

– Viimeisen vuoden aikana on tehty päästöjen vähentämiseksi enemmän kuin edellisen 19 vuoden aikana yhteensä. Näin on muodostunut uusia tutkimusmahdollisuuksia Aaltoonkin. Hieman jälkijunassa ollaan, kun vasta tutkitaan erilaisia ratkaisuja, mutta vuoden, kahden päästä ollaan pitemmällä, Punkki sanoo.

Tämän vuoden maaliskuun alusta alkanut ja vuoden 2024 helmikuuhun kestävä LOIKKA on Aalto-yliopiston ja Betoni­teollisuuden yhteishanke, jota Business Finland rahoittaa EU-rahalla. Väitöskirjaprojektien kautta hankitaan uutta tutkimustietoa vähähiilisistä betoneista. 

– Tiedämme tekniset ratkaisut, joilla betonituotannossa päästään 50 prosentin päästövähennykseen. Vähäpäästöisyyteen vievä teknologia kuitenkin muuttaa betonin ominaisuuksia, muun muassa betonin alkulujuudet alenevat mutta loppulujuudet saattavat kasvaakin, Punkki kertoo.

Kysymys on sementin korvaamisesta seosaineilla ja niiden sopivasta määrästä. 

– LOIKKA-hankkeen pääasia on varmistaa, että voidaan käyttää vähäpäästöisiä sideaineita riittävän paljon. Kuonan osuus voisi olla enimmillään jopa 70 prosenttia. Keskivertoluku voisi olla 40–50 prosenttia, johon voitaisiin päästä viiden vuoden kuluttua. Se on kova tavoite eikä ole itsestään selvää, että se saavutetaan, Jouni Punkki toteaa.

Vähäpäästöisen betonin tutkimuksessa norjalaiset ovat Punkin mukaan eturivissä; sieltä löytyy rahaa kalliisiin pilotteihin ja halua parantaa öljyntuottajamaan profiilia. Muut Pohjoismaat tulevat seuraavina, mutta globaalisti se ei vielä riitä.

– Menee vielä pitkään ennen kuin kaikki maailman sementtitehtaat ovat minimoineet päästönsä. Kiina tekee yli puolet maailman sementistä, siellä ne suuret vaikutukset syntyvät.

Betoniteollisuus ry:n mukaan betoni on maailman käytetyin rakennusmateriaali, jota valmistetaan vuosittain noin 13 miljardia kuutiometriä, eli noin kaksi kuutiota maailman jokaista asukasta kohti.

Betonituotanto per henkilö -laskelmissa Suomi on Punkin mukaan alle maailman keski­tason ja Kiinassa määrä on kolminkertainen Suomeen verrattuna. Myös Intiassa tuotetaan betonia paljon henkilöä kohden. Kiinan sementtituotannosta suurin osa menee maan omaan käyttöön, joten EU:n päästökauppakaan ei luo painetta kiinalaisen tuotannon päästöttömyyden kehittämiseen.

”Insinööri ei tykkää yllätyksistä, mutta taiteilijalle yllätys on hieno juttu”

Jouni Punkki on valmistunut tohtoriksi Norjan teknillisestä yliopistosta vuonna 1995 sekä Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 2000. Hän on työskennellyt muun muassa kehitystehtävissä Parma Oy:ssä ja johtajana Consolis Groupissa. Punkin erityisosaamisiksi mainitaan betonin materiaali- ja elementtitekniikka sekä säilyvyys.

Vuonna 2015 Punkki perusti Betoniviidakko Oy -konsulttiyrityksen. Yritys tarjoaa apua muun muassa julkisivujen 3D-suunnitteluun, tuotekehitykseen, riitatapauksiin ja ohjeitten tekemiseen.

– Ennätin olla konsulttina vain vuoden täyspäiväisesti ennen kuin Aallon professuuri alkoi, Punkki toteaa.

– Konsultoinnille on tarvetta, sillä betoniosaaminen on vähentynyt sekä tutkimuslaitoksissa ja yrityksissä. Alalla ei ole riittävästi tarvittavia resursseja; pelkkä koulutus ei riitä, tarvitaan paljon kokemusta.

Professori ja konsultti on myös betonitaiteilija. Töistä tunnetuimpia lienevät erikokoiset ja eriväriset, sileäksi hiotut Toro-härät.

– Se on puhdas harrastus. Betoni on materiaalina monipuolinen ja edullinen. Hyödynnän teoksissa betonitekniikan yleistä osaamista mutta pystyn saamaan jotain työhönkin, kun voin tehdä kokeiluja betonilla.

– Insinööri ei tykkää yllätyksistä, mutta taiteilijalle yllätys on hieno juttu.

Teksti: Jaana Ahti-Virtanen

Kukin kiinteistö vastaa omista hulevesistään

Sääntö on yksinkertainen. Kiinteistön omistaja tai haltija vastaa tonttinsa hulevesien hallinnasta. Hulevesillä tarkoitetaan sade- ja sulamisvesiä, joita tontille valuu niin katoilta kuin maan pintaa pitkin. 

Kuva: Jaana Ahti-Virtanen

Erikoissuunnittelija ja hulevesiasiantuntija Pekka Heinonen Tampereen kaupungilta kertoo, että pääsääntöisesti hulevedet on imeytettävä maaperään kiinteistön omalla tontilla. Asemakaavan niin määrätessä on rakennettava huleveden valumista hidastava viivytys­järjestelmä.

Huleveden hallintaa koskevat pykälät ja vastuut on kirjattu vuonna 2014 päivitetyn maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) lukuun 13 a.  

– Kunnilla ja kaupungeilla voi olla omia lainsäädäntöä täydentäviä määräyksiään. Tampereellakin on oma vuonna 2014 päivitetty rakennus­järjestys. Kyseisissä määräyksissä annetaan myös lähes aina huleveden hallintaa koskevia tarkempia paikkakuntakohtaisia ohjeita, Heinonen sanoo.

– Määräysten mukaan valumavesiä ei esimerkiksi saa ohjata tontin rajan yli naapurin puolelle, ei myöskään kadulle tai muulle yleiselle alueelle eikä jätevesiviemäriin, Heinonen sanoo.

Kiinteistön omistaja tai haltija vastaa hulevesi­järjestelmästä ja siihen kuuluvista laitteistoista ja rakenteista rajakohtaan asti. 

– Rajakohdalla tarkoitetaan liitos­kohtaa, jossa kiinteistön järjestelmä ja kaupungin järjestelmä kohtaavat, siis kohtaa, jossa kiinteistön vedet johdetaan kunnan huleveden hallintajärjestelmään, Heinonen kertoo.

Kiinteistöltä pois vain kaupungin luvalla

Kiinteistön hulevesijärjestelmän, laitteiston ja rakenteiden pitää olla tarkoitukseensa soveltuvia. Niiden pitää ylläpitää terveellisiä ja turvallisia olosuhteita. Mitä tahansa viritelmiä, esimerkiksi vanhanaikaisia sekaviemäröintijärjestelmiä, ei hyväksytä, minkä kaikki taloyhtiöissä nykyään ymmärtävätkin. 

Aina imeyttäminen tontilla ei onnistu. Kun kiinteistöltä joudutaan johtamaan vesiä pois, niin niiden ohjaamiseen katuojaan tai hulevesiviemäriin tarvitaan kaupungin suostumus. 

– Hakijalle annetaan karttaohje, mihin kaivoon tulee liittyä ja millä korkeudella liitytään. Omia viritelmiä kaupungin järjestelmiin ei saa tehdä, Pekka Heinonen sanoo.

Tampereella kuten monessa muussakin kaupungissa on yleistä, että rännit johtavat suoraan jalkakäytävälle, mutta tämänkaltaisesta tilanteesta halutaan pikkuhiljaa eroon rakennus­valvonnan antamilla huomautuksilla ja kehotuksilla. 

Etteivät kadut alkaisi tulvia

Maanalainen hulevesi-infra on rakennettu vuosi­kymmenten saatossa. Nykyään kaupunkeja rakennetaan aikaisempaa tiiviimmiksi. Kaupunkiin tulee paljon uutta vettä läpäisemätöntä pintaa. Hulevesivirtaamat kasvavat. 

– Tästä syystä vesien viivytys pitää aloittaa omalla tontilla ennen niiden johtamista kaupungin järjestelmään, muuten kadut alkavat tulvia, Heinonen toteaa.

– Viivytys on yleisimmin toteutettu maanalaisilla säiliörakenteilla, mutta ne voidaan toteuttaa myös putkirakenteina. Tuotteita on pilvin pimein. On esimerkiksi viivytyskasetteja, joita pystyy latomaan yhteen niin monta kuutiota kuin tarvitaan. On myös umpisäiliöitä ja viivytyskaivorakenteita, Heinonen kertoo.

Pekka Heinonen korostaa, että hulevesiä ei ole aina pakko johtaa maan alle, vaan on mahdollista valita myös yleishyödyllisempi, viihtyisyyttä lisäävä ratkaisu.

Viivytystä varten taloyhtiö voisi toteuttaa sisä­pihalleen esimerkiksi sadepuutarhan, jossa on istutuksia ja painanne, jolle on laskettu tietty asemakaavassa määritelty viivytystilavuus.

– Luovuutta on lupa käyttää; on muitakin ratkaisuja kuin se iänikuinen maanalainen kasetti tai säiliö. Sadepuutarharatkaisu on tosi hyvä, jos on tarvetta esimerkiksi istutuksille.

– Viivytys voitaisiin toteuttaa pinta­kallistuksilla niin, että kattovedet johdetaan ränni­kouruilla maanpintaa pitkin tähän painanteeseen. Sinne kertynyttä valumavettä voitaisiin hyötykäyttää esimerkiksi kasteluvetenä, Heinonen sanoo.

Hulevesien viivytykselle on paljon vaihto­ehtoja, mikä on hyvä, koska tontitkin ovat erilaisia; esimerkiksi rinnetontilla kaikki menetelmät eivät ole toteuttamiskelpoisia.

Kunnossapito ja toimivuus

Mutta miten taloyhtiö voisi varautua tulevaisuuteen, jossa sataa enemmän ja paljon kerralla? Heinonen neuvoo selvittämään, mitä rakenteita omaan järjestelmään tontilla kuuluu, miten niitä tulee huoltaa ja näin varmistaa niiden toimivuus.

– Huoltoyhtiön kanssa tulee varmistaa järjestelmän pysyminen kunnossa. Ennen kaikkea tulvareitit pitää rakentaa kuntoon. Nykyiset hulevesiviemäröinnit on nimittäin mitoitettu tietynlaiseen sadetapahtumaan, ja jos tätä rankempi sadetapahtuma iskee, niin kaivot alkavat tulvia. 

Tontilla pitää hallita kaivojen tulvimissuunta.Tulvareitit kannattaa miettiä, etteivät ne johda rappukäytävään tai autotallin ajoluiskaan vaan kadun tai yleisten alueiden suuntaan. 

–  Pintojen tasaukset tulee suunnitella kadun tai yleisen alueen suuntaan kallistaviksi, muuten taloyhtiö on pulassa, jos tulvavedet eivät ohjaudu pois kiinteistöltä, Pekka Heinonen toteaa.

Teksti: Matti Valli

Vaaleaa ja kestävää, lisää asuntoja

Länsi-Helsingin Reimarlassa peruskorjataan kolmen vuonna 1974 valmistuneen pistetalon kokonaisuutta. Putkiremontti tehdään perinteisesti, mutta joka rakennuksen toiseen rappuun tulee myös uusia hormeja putkistoille, kun asunnot jaetaan pienemmiksi. Korjausurakassa käytetään tahtituotannon mallia.

Kokkokalliontie 1:n (keskellä) remontti on valmis. Kokkokalliontie 3:a (oik.) korjataan ja Konalantie 7 (vas.) on toteutussuunnitteluvaiheessa. Rakennuksien katoilla olevat entiset saunaosastot muutetaan asunnoiksi.

Keskinäinen Työeläkevakuutusyhtiö Elo omistaa Kokkokalliontien ja Konalantien kulmassa kolme vuonna 1974 valmistunutta kerrostaloa. Kokkokalliontie 1:ssä ja Konalantie 7:ssä on yhdeksän kerrosta, Kokkokalliontie 3:ssa 10 kerrosta. Rakennuksissa on paikallavaletut betonirungot. Kaikissa on ollut alun perin 51 asuntoa, mutta nyt käynnissä olevan remontin aikana asuntojen määrä nousee joka rakennuksessa 83:een. 

Kaikissa kolmessa rakennuksessa tehdään samanlainen remontti: putket, sähköt ja automaatio uusitaan, kaikki sisäpinnat puretaan ja rakennetaan uudestaan. Rakennuksiin tulee poistoilmalämpöpumput parantamaan energiatehokkuutta.  

Joka rakennuksen toisen rapun asunnot on jaettu pienemmiksi. Pintamateriaalit ovat kaikissa asunnoissa samat: tammilaminaattia lattiassa, vaaleat kiintokalusteet ja tumma kivitaso keittiössä.

Maantasokerroksessa olleiden autotallien tilalle rakennetaan taloyhtiön yhteiset tilat: pesutupa, sauna ja varastotilaa. Saunatilat ovat tähän asti olleet rakennuksien ylimmissä, toisia kerroksia hieman kapeammissa kerroksissa. Entisiin saunatiloihin toteutetaan kaksi uutta asuntoa kuhunkin.

Julkisivu, ikkunat ja parvekkeet on korjattu 10 vuotta sitten, niihin ei tässä remontissa puututtu.

Kokkokalliontie 1:n remontti on valmis, Kokkokalliontie 3:ssa remontti on käynnissä ja Konalantie 7:n korjaus on toteutussuunnitteluvaiheessa.

Myös kylpyhuoneiden kalustus ja pinnat on haluttu moderneiksi ja kulutusta kestäviksi.

Hankkeen pää- ja arkkitehtisuunnittelusta vastaa Arkkitehdit Rudanko + Kankkunen Oy.

– Teimme aiemmin Elolle hankesuunnitelman mahdollisesta täydennysrakentamisesta näiden kolmen rakennuksen yhteyteen. Sen tulos oli, että tontille ei mahdu uudisrakentamista, mutta asuntoja voidaan lisätä tehostamalla tilajärjestelyjä kolmen pistetalon sisällä, arkkitehti SAFA Hilla Rudanko kertoo.

Uusien asuntojen lisäksi Elon tavoitteena on ollut rakennusten hiilijalanjäljen ja energian­kulutuksen pienentäminen, kertoo rakennuttaja­päällikkö Ari Salminen Rakennuttaja­toimisto Valvontakonsultit Oy:stä. Valvontakonsultit on valvonut Elon tavoitteiden toteutumista hankesuunnittelusta alkaen. 

– Tässä on ollut paljon yhteensovittamista, kun rakennusten peruskorjaukset on porrastettu, jotta hanke etenee sujuvasti. Samalla viereisten kiinteistöjen tarpeet on otettu huomioon, Salminen kertoo.

Porrastasanne laajeni jaettujen asuntojen rapussa. Alun perin tässä oli vain vasemmalla oleva ovi. Porrastasanteen laatta sopii hyvin alkuperäiseen betonimosaiikkiportaikkoon. Lisää pienempiä asuntoja

Elon toive lisäasunnoista päätettiin toteuttaa jakamalla joka talossa toisen rapun asunnot pienemmiksi. 

– Työmaateknisesti se on helppo toteuttaa, kun rankemmat muutostyöt tehdään yhteen rappuun, Rudanko toteaa.

– Koska rappuun tuli useita uusia asuntoja, tarvittiin uusia väyliä ilmalle ja putkistoille. Remontissa lisättiin viemärinousuja, poistoilma­hormeja ja tuloilmaventtiileitä, hankkeen LVISA-suunnittelua vetänyt Erkki Immonen Insinööritoimisto Leo Maaskola Oy:stä kertoo. 

– Suuremmiksi perheasunnoiksi jääneessä rapussa asuntoihin tehtiin pieniä tilajärjestelyjä uusien tekniikkakuilujen ja märkätilojen parantamisen myötä, Hilla Rudanko kertoo.

Muoviviemäri, kupariset vesiputket

Putkiremontissa asennetaan uudet muovi­viemärit entisten paikalle. Pohjaviemäreitä myös sukitetaan. 

– Valurautaa ei haluttu uusien viemäreiden materaaliksi, sillä sen odotettu 50 vuoden käyttö­ikä on monessa kohteessa osoittautunut paljon lyhyemmäksi materiaalisyöpymien vuoksi, Erkki Immonen sanoo.

Käyttövesiputkia ei asenneta entisiin nousuihin, vaan ne kulkevat porraskäytävässä uudessa kivirakenteisessa hormissa. Kerrostasanteilla vesiputket viedään alakaton kautta huoneistoon. Huoneistoihin asennetaan vesimittarit.

– Vesiputket ovat kuparisia. Helsingissä ei pitäisi olla kuparin pistesyöpymien vaaraa veden vuoksi, Immonen toteaa ja viittaa keskusteluun kupariputkien korroosiohavainnoista eri puolilla Suomea. Vuonna 2019 Eurofins Expert Service tutki ilmiötä, ja silloin todettiin, että syöpymiä oli niiden vesilaitosten alueella, jossa käyttövesi oli pohjavettä, mutta ei siellä, jossa käyttövesi oli puhdistettua pintavettä. 

Ilmanvaihtoakin remontoitiin. Rakennus sai poistoilmalämpöpumpun. Uudet kanavat korvausilmalle asennettiin parvekkeen kattoon.

Putkiremonttiin kuuluu myös ilmanvaihtohormien kunnostus. Kun rakennuksiin asennetaan poistoilmalämpöpumppu, täytyy hormien olla tiiviitä.

– Kun hormeja kuvattiin, huomattiin niiden heikko kunto. Hormien sukitus ei ollut suoraan mahdollista, vaan hormeista poistettiin sinne kuulumaton materiaali ja hormien pinnat slammattiin, Erkki Immonen kertoo.

Rakennukset jatkavat kaukolämmössä, mutta kolmelle rakennukselle yhteisen kaukolämpöliittymän sijaan jokaisella rakennuksella on nyt oma liittymä ja uudet liitosputket. Lämpöä jaetaan entisten pattereiden kautta. Patterit saavat uudet termostaatit, ja kiinteistöautomaatio säätää lämmönjakoa ulko- ja huonelämpötilan perusteella.

Rakennusten paloturvallisuutta parannetaan koneellisella savunpoistolla ja sammutusveden siirtämiseen tarkoitetulla kuivanousuputkella.

SR-urakka tahtituotantona

Consti Korjausrakentaminen sai kolmen rakennuksen korjausurakan neuvottelumenettelyllä, jossa oli alusta asti mukana kustannuslaskenta. Urakkamalli on SR eli suunnittele ja rakenna. 

– Korjausurakan lisäksi meillä on vahva suunnittelun ohjaus, työpäällikkö Juha Varis kertoo.

Käyttövesiputket tuodaan kerroksiin porraskäytävään rakennetuissa uusissa kivirakenteisissa hormeissa (keskellä). Putket kulkevat alakatoissa asuntoihin, joissa on uudet vesimittarit.

Valvontakonsulttien Ari Salminen on tyytyväinen SR-urakkaan.

– Consti hoiti suunnittelun kehittämisen järkevälle tasolle, eikä suurta vääntöä tarvittu. Kaikilla oli sama tavoite, ja yhdessä tehtiin vain suunnitelmien detaljien viimeistelyä, Salminen kertoo.

Consti vie korjaushanketta eteenpäin tahtituotannolla. Yksinkertaistettuna se tarkoittaa, että työmaan eri työvaiheet aikataulutetaan tiukasti ja tekijöitä sitovasti. Tavoitteena on, että työntekijät siirtyvät sujuvasti työpisteestä toiseen suunnitellulla rytmillä ilman turhaa odottamista.

– Kaikilta vaaditaan sitoutumista: joka päivä on tehtävä määrällisesti sama työsuoritus. Poissa olevan tilalle on nimettävä korvaava henkilö. Poikkeamia ei voi olla, muuten tuotantojuna pysähtyy.

Variksen mukaan Reimarlan-kohteessa tahtituotanto on onnistunut.

– Tekeminen on ollut sujuvaa. Se on merkittävää meidän onnistumiselle ja siitä on etua tilaajalle, kun hanke pysyy aikataulussa ja kokonaiskustannukset hallussa, Varis toteaa.

Maantasokerroksen autotallien paikalle rakennettiin uusi talosauna. Sisustuksessa on harmaata laattaa ja lämpöä tuovaa puuta. Ikkunan takana näkyy puurimoituksella suojattu saunan terassi.

Consti on korjannut useita kohteita tahtituotannolla. Variksen mukaan tahtituotanto mahdollistaa ison hankkeen tekemisen tiiviillä aikataululla. 

– Tahtituotannon ottaminen taloyhtiön korjaushankkeeseen vaatii ammattilaisrakennuttajaa, joka saa taloyhtiön tekemään oikeat päätökset oikeaan aikaan, rakennuttajan rooli on taloyhtiölle tärkeä.

– Tahtituotannosta tulee myös vaatimuksia taloyhtiölle. Pitää sopia tietyt ratkaisumallit; joka asunto ei voi olla erilainen, sillä tahtituotantoon tarvitaan toistuvuutta, Juha Varis sanoo. 

1970-lukulaisuutta näkyy hieman

1970-luvun värit, materiaalit ja muotokieli ovat lisänneet suosiotaan sisustuksessa. Rakennusten 70-lukulaisuudessa on myös säilyttämisen arvoisia asioita.

– 1970-luvun elementtirakennuksissa on hyvää valoisuus, hyvät asuntopohjat, tilavat parvekkeet ja rakennusten maltilliset runko­syvyydet eli ikkunoita on joka suuntaan. Se on iso arvo, arkkitehti Hilla Rudanko sanoo.

Mosaiikkibetoniportaat ja porraskaiteet ovat alkuperäisiä. Portaikon vihreä toistaa julkisivun sävyjä.

Rudangon mukaan valoisuus ja hyvä pohja näkyvät edelleen myös jaettujen asuntojen portaassa. 70-lukulaisuutta on myös porraskäytävien alkuperäiset mosaiikkibetoniportaat ja portaiden kaiteet.

Rakennusten ilmeeseen ja värimaailmaan vaikutti aiemmin tehty julkisivuremontti, jossa esimerkiksi parvekkeiden vihreä muuttui alkuperäistä tummemmaksi. Sitä vihreää käytetään tässä peruskorjauksessa.

– Alkuperäistä värimaailmaa oli nähtävissä ullakko- ja maantasokerroksissa, sieltä saatiin värejä esille, muun muassa sinapinkeltaista yhteistiloihin, Rudanko kertoo.

– Sisätilojen pinnoista käytiin paljon keskusteluja rakennukset omistavan Elon ja vuokra-asuntoja välittävän Newsecin kanssa. Päädyimme lopulta säilyttämään porras­huoneissa 1970-luvun henkeä ja tuomaan asuntojen sisätiloihin nykyaikaisen neutraalin materiaalipaletin.

– Näitä rakennuksia peruskorjataan asumista varten. Alueen yleisilme säilytetään, mutta tekniikan ja materiaalien kehittymisen myötä asunnot kannattaa uusia tälle vuosituhannelle, Valvontakonsulttien Ari Salminen sanoo. 

Kattokerroksen saunojen paikalle rakennetut asunnot ovat vaikuttavia. Tilavissa asunnoissa on pieni oma sauna, ja ikkunoista on näkymät Espooseen ja merelle saakka. Vaaleaa ja kestävää

Nykyään AFRY-suunnittelukonserniin kuuluva Vahanen-yhtiöiden Innovarch vastaa korjaushankkeen sisätilojen sisustussuunnittelusta kiintokalusteineen ja pintoineen. Kaikkien kolmen rakennuksen sisustus tehdään samalla konseptilla samaan laatutasoon ja ilmeeseen. Vaikka kattokerrokset uudet asunnot ovat tilaratkaisultaan avarampia, myös niissä on samat pintamateriaalit.

– Kyseessä on vuokra-asuntokohde. Pintamateriaalit ovat mahdollisimman hyvin aikaa ja kulutusta kestäviä M1-luokan materiaaleja, suunnittelujohtaja Hanna Hilmola kertoo. Hilmola muistuttaa, että on kestävän kehityksen mukaista valita materiaaleja, joita ei tarvitse vaihtaa viiden vuoden kuluttua.

Hilmola toteaa, että asunnoissa ei 70-lukulaisuus näy. Pinnat ovat vaaleita, samoin kiinto­kalusteet keittiössä, eteisessä ja makuuhuoneissa. Lattiassa on tammilaminaatti. WC:ssä ja kylpyhuoneessa on harmaa lattialaatta ja valkoiset seinälaatat.

– Vaaleus on hyvä ratkaisu, kun tavoitteena on ajattomuus. 

Porrastasanteilla lisätään akustiikkalevyä katto­pintoihin. Tasanteiden seinien tehoste­sävyissä on 70-lukulaisuutta. Tasanteiden lattiassa on kvartsivinyylilaattaa, sisääntulossa keraamista laattaa kuten ennenkin.

Maantasokerrokseen siirtyneessä talosaunassa on harmaata laattaa ja puupintaa siellä täällä tuomassa lämpöä.

Teksti: Jaana Ahti-Virtanen | Kuvat: Vesa Voitto Sakari