ByggSMART-verkkomessujen seuraavat livepäivät ovat 7.–8.10.2021, jolloin rakennusalan mielenkiintoisimmat puheenvuorot suoratoistetaan studio-olosuhteista. Messukävijöille osallistuminen on maksutonta! Puheenvuorot suoratoistetaan messusivustolla. Puheenvuorojen tallenteet ovat vapaasti katsottavissa messusivustolla.
Ilmoittaudu mukaan, niin pidämme sinut ajan tasalla seuraavien livepäivien ohjelmasta!
“Tapahtuma oli täynnä kiinnostavia puheenvuoroja, ja niitä oli helpompi seurata kotitoimistolta käsin.”
Kari, ByggSMART 2020 -osallistuja
Helsingin yliopiston päärakennuskorttelin peruskorjauksen toinen vaihe, eli arkkitehti Johan Sigfrid Sirénin suunnitteleman vuonna 1937 valmistuneen Fabianinkadun puoleisen laajennusosan remontti on valmis. Hankkeessa uusittiin opetustilat ja talotekniikka sekä katettiin eteläinen sisäpiha.
Helsingin yliopiston päärakennus koostuu kahdesta osasta. Senaatintorin puoleinen, arkkitehti Carl Ludvig Engelin suunnittelema päärakennus valmistui vuonna 1832. Fabianinkadun puoleinen siipi sekä matalammat yhdyssiivet valmistuivat arkkitehti Johan Sigfrid Sirénin suunnittelemina vuonna 1937. Sirénin laajennusosa jäljittelee ulkoasultaan vanhan osan empiretyyliä niin, että saumakohtaa on vaikea havaita. Rakennuksia on korjattu useaan otteeseen.
Senaatintorin puoleinen Engelin rakennusosa ja yhdyssiivet korjattiin peruskorjaushankkeen ensimmäisessä vaiheessa, joka valmistui vuonna 2021. Toisen vaiheen peruskorjaus valmistui elokuussa 2023.
Kaikki kerrokset erilaisia– Toiminnallisesti Fabianinkadun puoleinen siipi on hyvin paljon monimutkaisempi kuin Senaatintorin siipi. Fabianinkadun siiven kerrokset ovat ihan erilaisia. Peruskorjauksen kakkosvaiheessa on hyvin vähän toistuvuutta, minkä vuoksi työn määrä oli huomattavasti suurempi kaikilla suunnitteluosapuolilla, kohteen pääsuunnittelijana toiminut arkkitehti Timo Jeskanen Jeskanen-Repo-Teränne Arkkitehdit Oy:stä toteaa.
Rakennuksen pääsisäänkäynnin julkisivuun tehtiin ilmettä keventävä muutos katoksen lippaan.Sisäänkäynnin katos oli ennen peruskorjausta voimakkaasti pellitetty reunarakenteiltaan. Nyt reuna tasoitettiin ja profiloitiin alkuperäisten piirustusten ja valokuvien perusteella.
– Toiseen rakennusvaiheeseen kuului myös eteläisen sisäpihan kattaminen eli uudisrakentaminen. Hankkeessa tehtiin konservointia ja restaurointia, rakenteiden uusimista ja parantamista sekä tilojen käyttötarkoituksen muutoksia kuten uudenlaisten tiimitilojen rakentamista, Jeskanen kertoo.
Fabianinkadun puoli oli myös paloteknisesti monimutkaisempi kuin Senaatintorin puoli.
– Esimerkiksi sisäpihan kattaminen johti monenlaisiin ratkaisuihin, ja sen ympärille piti tehdä aika paljon osastoivia ovia ja ikkunoita. Teimme myös uuden osastoidun porraskäytävän Fabianinkadun puolelle, koska ylemmissä kerroksissa on paljon käyttäjiä, joiden poistumisturvallisuutta piti parantaa, projektiarkkitehti Mika Koskelo Jeskanen-Repo-Teränne Arkkitehdit Oy:stä kertoo.
Sisääntuloaula oli hämärä ja nuhjaantunut. Tila on nyt maalattu väritystutkimuksessa löydetyillä sävyillä. Seinälamput palauettiin alkuperäisille paikoille. Kattovalaisimet uusittiin ilmeeltään aiempia valaisimia tilaan paremmin sopiviksi.
Opetustilojen lisäksi Fabianinkadun puolella on muun muassa yliopistohallinto, kokouskeskus ja teologinen tiedekunta. Siellä on myös Helsingin yliopistomuseo, jossa on talotekniikan osalta tavallista vaativammat museo-olosuhteet.
Allianssista 5 vuoden vastuutVaativan korjauksen toteutusmuodoksi valittiin allianssi, jossa osapuolina ovat ensimmäisen vaiheen toteuttaneet Helsingin yliopiston rahastot, YIT Suomi Oy sekä Jeskanen‐Repo‐Teränne Arkkitehdit Oy. Allianssilla on vuoteen 2028 jatkuva jälkivastuuvaihe hankkeesta.
Allianssi on todettu hyväksi hankemuodoksi suurissa ja vaativissa hankkeissa.
– Allianssin viiden vuoden jälkivastuullakin on mielestäni merkitystä hankkeelle. Se sitoo paremmin työhön ja työn laatuun kuin tavallinen takuu ja tuo ryhtiä hankkeeseen. Toki etätyö on ollut haasteena nykyisessä hybridityömallissa, koska se ei tue yhteistoiminnallisessa mallissa työskentelyä. Mielestäni kommunikaatio ei etänä ole samanlaista eikä yhtä vuorovaikutteista kuin lähikontaktissa, Helsingin yliopiston kiinteistöjohtaja Jaana Ihalainen toteaa.
Toista vaihetta on helpottanut se, että sama allianssikokoonpano on jatkanut työtä ensimmäisestä vaiheesta. Yhteistoiminta muotoutuu helpommaksi, kun ihmiset oppivat tuntemaan toisiansa.
Katettu sisäpiha yhdistää eri rakennusosat ja on samalla toiminnallisena sydämenä. Ravintolakin voi laajentua sisäpihalle. Katetun sisäpihan toteuttaminen oli arkkitehtonisesti, rakennusteknisesti ja taloteknisesti vaikeaa.
– Koen, että olemme kehittyneet allianssihankkeen vetämisessä. Allianssissa on paljon osapuolia ja haasteeksi usein tulee tiedonsiirto, viestintä ja kaikkien mukana pitäminen. Olemme muokanneet ja organisoineet viestintää työmaalta suunnitteluun aiempaa keskitetymmäksi. Olemme kiinnittäneet paljon huomiota siihen, että ihmiset ovat tietoisia missä mennään. Pyrimme myös ennakoimaan asioita aiempaa paremmin, päätoteuttajana toimineen YIT Suomi Oy:n projektijohtaja Elisabet Örlund toteaa.
Talotekniikan sovittelua
– Purkuvaiheessa tuli jonkin verran rakenteellisia yllätyksiä, mutta se on normaalia. Vesikaton harjakorkeutta jouduimme hiukan korottamaan. Räystäslinja piti silti säilyttää entisellään. Ullakolle sijoitettiin talotekniikkaa tilapuutteen vuoksi. Se oli rakenteellisesti iso muutos, koska vesikaton rakenteet menivät uusiksi. Teimme myös uuden hissikuilun keskelle taloa, mikä myös on rakenteellisesti iso asia, Elisabet Örlund kertoo.
Johan Sigfrid Sirénin suunnittelema, vuonna 1937 valmistunut päärakennuksen laajennusosa jäljittelee ulkoasultaan Senaatintorin laitaan sata vuotta aiemmin valmistuneen vanhan osan empiretyyliä.
– Ei vanhassa rakennuksessa tietysti pysty aivan uudisrakennuksen tasolle pääsemään, mutta energiatehokkuutta parannettiin huomattavasti. Vanhat rakenteet ovat mitä ovat, ja niitä on uusittu mitä on voitu. Saimme riittävät tehot järjestelmille, talotekniikkasuunnittelusta vastannut projektipäällikkö Hilkka Tölli Granlund Oy:stä kertoo.
Talotekniikan suunnitteleminen oli millintarkkaa sovittamista ja erikoisratkaisujen hakua. Ilmanvaihdon viisi uutta konehuonetta sijoitettiin eri puolille rakennusta.
Kohteessa on kaukolämpö ja -kylmä. Jäähdytys tapahtuu ilmanvaihdon kautta. Tekniset tilat on jäähdytetty erikseen.
Vanhat kattoikkunat uusittiin energiatehokkaiksi ja kaikkiin julkisivuikkunoihin asennettiin tuplalasitus sisäpuitteeseen.
Välipohjissa oli haitta-aineita, ja pintalaatat jouduttiin uusimaan lähes kauttaaltaan. Siksi kevyet kipsimassaseinät jouduttiin purkamaan ja rakentamaan uudelleen kipsilevyillä. Väliovet on irrotettu ja kunnostuksen jälkeen asennettu takaisin paikoilleen.
Kolmannessa kerroksessa on opetussaleja. Yksi kateederiopetukseen ja väitöstilaisuuksiin soveltuva niin sanottu kirkonpenkkisali säilytettiin alkuperäisine kalusteineen.
Kerrosaulat ovat isoja, ja niiden käyttö oli ollut hieman tehotonta. Niihin haluttiin ryhmätyö- ja tapaamistiloja. Kaikki palkkivälit vaimennettiin villalla ja ruiskutuksella, jotta auloihin saatiin kohtuullinen akustiikka.
Sisäpihasta toiminnallinen sydänEteläisen sisäpihan kattaminen koettiin erittäin tarpeelliseksi. Yhteydet vanhan ja uudemman puolen välillä olivat aiemmin huonot. Toisaalta juhlasalilla ei ollut riittävän suuria lämpiötiloja. Nyt katettu sisäpiha yhdistää eri rakennusosat kulkuväylänä ja on samalla toiminnallisena sydämenä. Ravintolakin voi laajentua sisäpihalle.
Katetun sisäpihan toteuttaminen historialliseen rakennukseen oli arkkitehtonisesti, rakennusteknisesti ja taloteknisesti vaikeaa.
– Sisäpihalle tehtiin teräsrunkoinen lasikate tukiosineen. Se oli haastava rakenne, joka kannatettiin omilla pilareillaan ja osittain vanhoihin rakenteisiin tukeutuen. Onneksi saimme kannattimien kuormia paljolti maaperään, ja räystäille tehtiin uudet palkit, YIT:n Elisabet Örlund sanoo.
Rakennuksessa on kaukolämpö ja -kylmä. Jäähdytys tapahtuu ilmanvaihdon kautta.
Rakennussuojelulliset reunaehdot olivat hyvin tiukat.
– Ne käytiin Museoviraston kanssa läpi. Sisäpiha on joka puolelta rakennusten arvokkaimpiin kuuluvien tilojen ympäröimä. Eli siellä ei ole mitään luontevia talotekniikan reittejä. Tulimme talotekniikalla sitten lattian kautta, mutta poistoilmanvaihto piti saada katosta, muuten ei olisi päästy lämpötilatavoitteisiin, arkkitehti Timo Jeskanen kertoo.
Mennyt jäi näkyviinRakennuksen sisätiloja on vyöhykkeistetty uudisrakennuksen tavoin, esimerkiksi kokoukset pidetään julkisemmalla vyöhykkeellä.
Pieni juhlasali on uuden puolen hierarkkisesti arvokkain tila. Kaikki salin lattiarakenteet purettiin ja penkit irrotettiin ja vietiin kunnostettavaksi. Akustiikkaa parannettiin ja saliin luonnonvaloa välittävä lasikatto uusittiin.
– Sisääntuloaula koettiin aiemmin vähän synkeänä ja epämiellyttävänä, ja se olikin aika hämärä ja nuhjaantunut. Tila on nyt maalattu väritystutkimuksessa löydetyillä sävyillä. Sähkövarustelua lisättiin, muun muassa seinälamput, jotka ovat alkuperäisillä paikoilla; ne olivat hävinneet jossakin vaiheessa. Kattovalaisimet uusittiin aiempia valaisimia ilmeeltään tilaan paremmin sopiviksi, jotta saatiin riittävästi valoa. Aula toimii myös tapahtuma-alueena, arkkitehti Timo Jeskanen kertoo.
Suuren luentosalin valaisimet ovat edellisen peruskorjauksen ajalta 1990-luvulta. Uusimista alkuperäisien mallisiksi harkittiin, mutta valaisimet päädyttiin kuitenkin säilyttämään osana ajallista kerrostumaa.
Toisen kerroksen eteläpäässä on entinen konsistorinsali, joka toimii nykyään Yliopiston hallituksen kokoushuoneena ja juhlatilana. Sinne on jätetty reunoille vanhoja.
Ensimmäiseen kerrokseen pääsisäänkäynnin lähettyville tehtiin vanhaan orkesterilämpiöön kokouskeskus.
Toisen kerroksen eteläpäässä on entinen konsistorinsali, joka toimii nykyään Yliopiston hallituksen kokoushuoneena ja juhlatilana. Sinne on jätetty reunoille vanhoja kiinteitä pöytiä, mutta muuten kalustus on muunneltavissa eri käyttötapojen mukaiseksi irtokalustein.
Kolmannessa kerroksessa on opetussaleja. Yksi kateederiopetukseen ja väitöstilaisuuksiin soveltuva niin sanottu kirkonpenkkisali säilytettiin alkuperäisine kalusteineen. Kolmannessa kerroksessa on myös niin sanottu Oppimistori, jossa voi järjestää tapahtumia.
Suuren luentosalin valaisimet ovat edellisen peruskorjauksen ajalta 1990-luvulta. Uusimista alkuperäisien mallisiksi harkittiin, mutta valaisimet päätettiin kuitenkin säilyttää osana ajallista kerrostumaa.
Näyttävä neljäs kerros
Neljännen kerroksen aula on yksi rakennuksen hienoimpia tiloja arkkitehtonisesti.
– Jäsennyksessä on käytetty joonialaisia pylväitä, ja tilassa on hieno kattoikkuna, joka oli jo suurelta osin ummessa ennen peruskorjausta. Sen yläpuolella on nyt entistä enemmän talotekniikkaa, joten valo tulee kattoikkunoiden läpi päivänvalon värilämpötilaa mukailevien valaisimien kautta, Timo Jeskanen kertoo.
Pieni juhlasali on uuden puolen hierarkkisesti arvokkain tila. Kaikki salin lattiarakenteet purettiin ja penkit irrotettiin ja vietiin kunnostettavaksi. Akustiikkaa parannettiin ja saliin luonnonvaloa välittävä lasikatto uusittiin.
Kerrosaulat ovat isoja, ja niiden käyttö oli ollut hieman tehotonta. Niihin haluttiin ryhmätyö- ja tapaamistiloja. Kaikki palkkivälit vaimennettiin villalla ja ruiskutuksella, jotta auloihin saatiin kohtuullinen akustiikka.
Rakennuksen pääsisäänkäynnin julkisivuun tehtiin muutos katoksen lippaan.
– Sisäänkäynnin katos oli ennen peruskorjausta voimakkaasti pellitetty reunarakenteiltaan. Nyt tasoitimme myös reunan ja profiloimme sen alkuperäisten piirustusten ja valokuvien perusteella. Näin katos keveni ilmeeltään, Timo Jeskanen toteaa.
– Olen tyytyväinen lopputulokseen. Olemme saaneet hyviä toiminnallisia ratkaisuja. Koko ilmanvaihtojärjestelmä on uusittu ja uusia hissejä on tehty. Yritimme panostaa tahtiaikatauluun ja sen seurantaan, mutta tavoiteaikataulun pitämisessä ei aivan onnistuttu. Toisessa vaiheessa ylitämme budjetin, mutta ei kuitenkaan kovin merkittävästi. Pystymme kuitenkin aloittamaan yliopiston toiminnat aikataulussaan, Helsingin yliopiston kiinteistöjohtaja Jaana Ihalainen sanoo.
Teksti: Jari Peltoranta | Kuvat: Mikael Lindén
Helsingin Etu-Töölössä sijaitseva entinen KY-talo peruskorjattiin uuteen loistoon, ja se on nyt Kulma21. NCC:n toteuttamassa hankkeessa 7-kerroksiseen rakennukseen valmistui pääkonttoritason muuntojoustavat toimitilat. Julkisivu saneerattiin alkuperäistä toteutusta mukaillen, mikä korostaa rakennuksen historiallista arvoa.
Uusi julkisivu toteutettiin kolmikerrosrappauksena alkuperäisen mallin mukaisella kivijaolla. Alimpien kerrosten pilareissa ja pilastereissa on vuolukiviverhous. Ykkös- ja kakkoskerroksen välinen julkisivu on kuparia, mikä on tason nosto suhteessa alkuperäiseen puupintaan.
NCC Property Development Oy osti Pohjoisen Rautatiekadun ja Fredrikinkadun kulmassa sijaitsevan KY-talon kolme vuotta sitten Aalto-yliopiston kauppatieteiden ylioppilaiden säätiöltä (KY-säätiö). Bruttoalaltaan lähes 10 000 neliömetrin rakennuksessa on seitsemän kerrosta ja kellarikerros.
NCC:n hankekehityspäällikkö Matti Partanen kertoo, että alusta lähtien oli visiona luoda rakennuksesta urbaaniin ympäristöön sijoittuva pääkonttoritason toimitilakohde.
– Kiinteistön sijainti ja saavutettavuus ydinkeskustassa on loistava. Talolla on värikäs historia ja tarinansa, mikä lisää sen kiinnostavuutta.
Kohde on Museoviraston määrittämää valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä. Vaikka taloa ei ole suojeltu, käsiteltiin sitä sen mukaisesti. Partanen kertoo, että peruskorjauksen läpimenoajan optimoimiseksi haettiin lopulta viisi erillistä rakennuslupaa.
Seitsemännessä kerroksessa on vapaamman oleskelun tila esimerkiksi projektityöskentelyyn. Sisäänvedetyssä kerroksessa on lasiseinä, josta avautuu näkymiä kantakaupunkiin.
– Kun kiinteistö oli ostettu joulukuussa 2020, haettiin rakennuslupa, jolla purettiin rakennuksen sisätilat kantavalle rungolle. Työt voitiin käynnistää huhtikuun alussa 2021, minkä jälkeen lupaa laajennettiin. Varsinainen rakennuslupa haettiin vuoden 2021 loppupuolella, ja myöhemmin on tarvittu muutama muutoslupa, Matti Partanen kertoo.
Kulma21 on Suomen ensimmäisiä korjausrakennushankkeita, joka on suunniteltu ja toteutettu uudella Breeam RFO -ympäristöluokituksen Excellent-tason standardeilla. Luokitus ohjasi suunnittelua ja toteutusta läpi hankkeen.
NCC solmi Kulma21:n tiloista vuokrasopimuksen Woltin kanssa vuoden 2022 keväällä. Ankkurivuokralaisella on käytössään lähes koko talo lukuun ottamatta kahta katutason liiketilaa. Näissä toimivat sushiravintola Konnichiwa, joka on aikoinaan aloittanut liiketoimintansa samassa talossa, ja kahvila Mini Kitchen.
NCC Property Development Oy on yhä Kulma21:n omistaja, eikä yhtiöllä ole Partasen mukaan kiirettä myydä kiinteistöä, vaan markkinoiden kehitystä seurataan rauhassa.
Uudelleen rakennetun seitsemännen kerroksen primäärirunko toteutettiin teräksestä ja sekundäärirakenteet puusta.
NCC:llä on vahva tahtotila toteuttaa jatkossakin peruskorjaushankkeita.
– Meillä on sitä kautta mahdollista päästä eri sijainteihin kuin uudisrakennuksilla, ja voimme siten tarjota vuokralaisille ja investoreille houkuttelevia kohteita. Vanhan korjaaminen on myös ympäristönäkökulmat huomioiden monesti kannattavampi vaihtoehto, Matti Partanen toteaa.
Elämää nähnyt taloPeruskorjauksen arkkitehtisuunnittelusta vastasi Tengbom Oy ja pääsuunnittelijana toimi arkkitehti Hanna Koskela.
– Vuonna 1941 valmistuneella rakennuksella on ainutlaatuinen historia asumisen, opiskelijaelämän, liiketoiminnan ja viihteen keskuksena. Työurani aikana olen tarkastellut KY-taloa eri kulmista ja on hienoa, että sain olla peruskorjaushankkeessa mukana, Koskela sanoo.
KY-talon historia ulottuu 1930-luvulle, jolloin Kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan järjestämän arkkitehtikilpailun voittivat Seppo Hytönen ja Toivo Paatela. Talossa oli alun perin asuntoja, oppilaskoti, ylioppilaskunnan kerho- ja toimitiloja sekä myymälöitä.
Vuonna 1941 valmistuneella rakennuksella on ainutlaatuinen historia asumisen, opiskelijaelämän, liiketoiminnan ja viihteen keskuksena. Bruttoalaltaan lähes 10 000 neliömetrin rakennuksessa on seitsemän kerrosta ja kellarikerros.
Asuintilat kolmannesta seitsemänteen kerrokseen muutettiin toimistoiksi 1970-luvulla. Ensimmäisen kerroksen liiketilat, toisen kerroksen juhlasali ja osa kellaria olivat ravintolakäytössä. Talossa on aikojen saatossa järjestetty monenlaisia tapahtumia, kuten hiihtokilpailut katolla.
Hanna Koskela tutustui kohteeseen pääsuunnittelijana syksyllä 2020.
– Talo oli päässyt pahoin rapistumaan. Lähtötilanteen selvittämiseksi tehtiin pistepilvikeilaukset ja rakennus mallinnettiin yhdessä rakennesuunnittelijan kanssa. Tietomallinnus oli isona apuna tämänkaltaisessa hankkeessa, Koskela kertoo.
Vanhasta jäi jäljelle vain runkoNCC:n suunnittelupäällikkö Ville Laankoski sanoo, että peruskorjaushankkeen kantavana ajatuksena oli tehdä pitkäikäinen rakennus, joka joustaa eri tarpeisiin myös tulevaisuudessa.
Pohjaratkaisultaan F-kirjaimen muotoinen KY-talo purettiin kantavalle rungolle. Kestävän kehityksen nimissä runkoa haluttiin säilyttää niin paljon kuin mahdollista ja pienentää siten hiilijalanjälkeä.
Talon ylimmän eli seitsemännen kerroksen tila oli alun perin ollut kylmää ullakkovarastoa, josta se oli muutettu opiskelija-asunnoiksi ja myöhemmin toimistoiksi.
– Muutokset olivat osaltaan turmelleet seitsemännen kerroksen puurunkoa, joka osoittautui loppujen lopuksi niin huonokuntoiseksi, että se piti purkaa kokonaan myöhemmin tehtyjä teräs- ja kiviaineisia konehuoneosuuksia lukuun ottamatta. Kuudennen kerroksen katosta alaspäin jäivät jäljelle betonipilarit, palkit ja laatat. Tavanomaisesta 40-luvun rakentamisesta poiketen kantavia väliseiniä olivat vain porrashuoneiden seinät, mikä suosi muuntojoustavien tilojen toteuttamista, Laankoski kertoo.
Kuudennen kerroksen katosta alaspäin purkuvaiheessa jäivät jäljelle betonipilarit, palkit ja laatat. Tavanomaisesta 40-luvun rakentamisesta poiketen kantavia väliseiniä olivat vain porrashuoneiden seinät, mikä suosi muuntojoustavien tilojen toteuttamista.
Vuosikymmenten aikana sisätiloissa oli tehty useita muutoksia.
– Kaikki kerrostuneisuus oli pintojen alla piilossa. Purku oli työläämpi ja taloudellisesti raskaampi kuin mitä oli ennakoitu. Haitta-aineita oli huomattavasti enemmän kuin oli kartoituksessa löydetty.
– Kohteen suunnittelu tehtiin kokonaan tietomallintamalla. Kohde laserkeilattiin purkutöiden valmistuttua runko paljaana, minkä perusteella rakenne- ja arkkitehtisuunnittelijat tarkensivat kohteesta vanhojen suunnitelmien perusteella laaditun mallin. Malli oli suurena apuna eri suunnittelualojen yhteensovituksessa sekä muun muassa modernin talotekniikan sovittamisessa vapaalta kerroskorkeudelta niukkaan runkoon, Ville Laankoski kertoo.
Rakennesuunnittelija Paulus Hedenstam WSP Finland Oy:stä kertoo, että tietomalleja täsmennettiin purkutöiden edetessä. Talossa kerrosten väliset vaakarakenteet olivat pääosin kaksoisrakenteella olevia välipohjia. Nämä avattiin ja puhdistettiin orgaanisista täyttöaineista ja korvattiin vaahtolasimurskeella, jonka päälle valettiin uusi betonilaatta. Palkistoista esiin tulleet vauriot korjattiin.
Talon vanha rakennusfysikaalisesti huono alapohjarakenne purettiin ja uusi lämmöneristetty alapohja tehtiin salaoja- ja radonputkistoineen. Kalliota jouduttiin jonkin verran kiilaamaan viemäreiden ja salaojien rakentamiseksi.
Uudelleen rakennetun seitsemännen kerroksen primäärirunko toteutettiin teräksestä ja sekundäärirakenteet puusta.
– Tämä oli kohteen suurin haaste, että vanhat rakenteet saatiin kestämään ylimmän kerroksen muutoksen aiheuttamat kuormat. Tilanteen ratkaisemiseksi vahvistettiin 6:nnen ja 7. kerroksen välipohjaa, Hedenstam sanoo.
Kakkoskerroksen korkeassa tilassa on working cafe -tyyppinen kohtaamispaikka. Samassa kerroksessa on myös entinen yökerhon tanssilattia, josta on suunniteltu lähes 200 hengen kokoontumistila monenlaisiin tilaisuuksiin.
Muutostöitä varten kerrosten välille tehtiin uusia aukotuksia portaille ja tekniikka- sekä hissikuiluille. Kakkoskerroksen kokoontumistilaan rakennettiin teräsrakenteinen parvi ja pihalle pilari-palkki-ontelolaatta-runkoinen terassilaajennus. Sisäpihan puolelle tehtiin myös uusi teräsrakenteinen parveketorni poistumista varten.
Last Planner käytössä
NCC:n työpäällikkö Teemu Holopainen kertoo, että keskellä kaupunkia oleva tontti oli rakennustöiden kannalta tiukka.
– Työmaaliikenne jätekuljetuksineen vaati tarkkaa suunnittelua, minkä kanssa aluevastaava teki hyvää työtä. Logistiikkaa helpotti kaupungilta vuokrattu katualue. Lisäksi oman tilansa vaati työmaalla ollut torninosturi, jonka käyttö ei ole kovin tyypillistä peruskorjauskohteessa.
Toteutuksessa oli käytössä rakennushankkeen aikataulunhallintaan tarkoitettu Last Planner, jota käytiin aliurakoitsijoiden kanssa läpi viikoittain. Jos ilmeni ongelmakohtia, pyrittiin nämä ratkomaan yhdessä.
– Vaikka aikataulu oli tiukka, jäi viimeistelyyn sopivasti aikaa ja kohde saatiin onnistuneesti maaliin. Isossa kuvassa olen erittäin tyytyväinen ja porukasta ylpeä, Holopainen toteaa.
Työmaavahvuus oli keskimäärin yli sata henkilöä.
Joustavat tilaratkaisutAnkkurivuokralaisen tultua mukaan suunnitelmiin tehtiin joitain muutoksia. Arkkitehti Hanna Koskela kertoo, että peruskerrosten joustavat tilaratkaisut ovat avotoimistopainotteiset ja niissä on myös hiljaisen työn tiloja ja neuvotteluhuoneita.
Kakkoskerroksen korkeassa tilassa on working cafe -tyyppinen kohtaamispaikka. Toisen kerroksen korkein tila eli entinen yökerhon tanssilattia ja alun perin KY:n juhlasali, on suunniteltu lähes 200 hengen kokoontumistilaksi, jossa voi järjestää monenlaisia tilaisuuksia. Seitsemännessä kerroksessa on vapaamman oleskelun tila esimerkiksi projektityöskentelyyn. Sisäänvedetyssä kerroksessa on lasiseinä, josta avautuu näkymiä kantakaupunkiin. Kellarikerrokseen rakennettiin tilat muun muassa kuntosalille.
Rakennuksen vanhojen holvien jäädessä paikalleen on lattia jokaisessa kerroksessa kolmessa eri korossa. Tämä aiheutti haastetta erityisesti talotekniikan reititykseen ja toteutukseen.
Peruskerrosten joustavat tilaratkaisut ovat avotoimistopainotteiset ja niissä on myös hiljaisen työn tiloja ja neuvotteluhuoneita.
Rakennuksessa on kolme ilmanvaihdon konehuonetta. Fredrikinkadun puolelle on 2000-luvulla rakennettu, lähes koko ylimmän kerroksen täyttävä konehuone, jonka kautta kulkee valtaosa toimistokerrosten sekä katutason ravintolasalin ja -keittiön ilmasta. Pohjoisen rautatiekadun seitsemännen kerroksen päätyyn rakennettiin uusi konehuone, joka hoitaa noin puolet tämän siiven toimistokerrosten ilmanvaihdosta. Kellariin sijoitetut ilmanvaihtokoneet palvelevat kellarikerrosta, katutason liiketiloja ja kakkoskerrosta.
Julkisivussa alkuperäistä ilmettäJulkisivuun on palautettu alkuperäisiä elementtejä. Ne on toteutettu korkealuokkaisella materiaalilla ja modernein järjestelmin.
– Julkisivuun oli 1930–1940 -lukujen taitteessa ollut tarkoitus tehdä luonnonkiviverhous, mutta sodan ja niukkuuden iskettyä se toteutettiin kolmikerrosrappauksena, johon tehtiin kivijako ohuilla urilla. Massiivitiiliseinän julkisivua oli 60–70 -luvuilla korjattu asentamalla vanhan pinnan päälle peltikasetit, jotka oli ruiskurapattu, Ville Laankoski kertoo.
Uusi julkisivu toteutettiin kolmikerrosrappauksena alkuperäisen mallin mukaisella kivijaolla. Alimpien kerrosten pilareissa ja pilastereissa on nyt vuolukiviverhous, kun tämä oli jossain vaihdettu ruskeisiin klinkkerilaattoihin.
Ykkös- ja kakkoskerrosten välinen julkisivu on kuparia, mikä on tason nosto suhteessa alkuperäiseen puupintaan. Samoin Fredrikinkadun puolella ”mainoslippu” eli ulostyöntyvä seinäke on nyt kuparia, kun se aikaisemmin oli peltiä. Seinäke kääntyy katolla harjaratsastajaksi.
Rakennuksen uusissa ikkunoissa on alkuperäinen ruutujako. Ykkös- ja kakkoskerroksen ikkunat ovat joko teräs- tai alumiinijärjestelmää, ja kolmannesta kuudenteen kerrokseen on MSE-ikkunat eli kaksipuitteiset kolmilasiset puu-alumiini-ikkunat.
– Ikkunaremontissa oli ajatuksena, että kakkoskerroksen isot ikkunat olisi voitu kunnostaa. Ne olivat kuitenkin saaneet muutostöissä niin paljon kipeää, että se ei ollut mahdollista, Laankoski toteaa.
Kulma21:n katto on kadun puolelta tiiliverhottu. Räystäskorkeutta nostettiin jonkin verran, kun seitsemättä kerrosta uusittiin. Sisäpihan puoleisella lappeella on saumapeltikate.
Kulma21 on Woltin pääkonttori. Yrityksellä on käytössään lähes koko talo lukuun ottamatta kahta katutason liiketilaa.
Kulma21:ssä on kolme sisäänkäyntiä eli kaksi vähemmän kuin aikaisemmin. Pohjoisen rautatiekadun puolella on pääsisäänkäyntinä palveleva B-porras aulatiloineen. A-portaaseen on kulku sisäpihan puolelta. Yökerhon sisäänkäyntinä toiminut kahden kerroksen välinen porras katujen kulmauksesta poistettiin ja Fredrikinkadun päädyn portaasta tehtiin C-porras. Alkuperäisestä rakennuksesta olivat parhaiten säilyneitä vanhojen porrashuoneiden mosaiikkibetonilattiat ja puiset käsijohteet sekä C-portaan veräjähissi.
Valaistus viimeistelee talon ilmeenKulma21:n julkisivuvalaistus ja valomainokset ovat piste i:n päälle. Valaisinkohtaisesti säädettävissä oleva valaistus on Ville Laankosken mukaan maltillinen ja korostaa hienoa julkisivua.
Hanna Koskela odottaa, että valomainokset saadaan paikalleen. Niiden tulee tyyliltään mukailla vanhoja neonputkimainoksia.
Kohteen pihasuunnittelu on Tengbomin käsialaa, ja istutussuunnitelman on tehnyt Aino Landscaping Oy. Sisäpihalla on istuksia ja vihreyttä enemmän kuin aikaisemmin. Paikkansa ovat myös löytäneet hyönteishotellit ja lepakkopöntöt. Sisäpihalle toteutetun pienen laajennuksen katolla on viherkate.
Suunnittelupäällikkö Ville Laankoski luonnehtii Kulma21:tä työlääksi mutta samalla mielenkiintoiseksi. Kun vanhalle rakennukselle voi antaa uuden elämän ja loiston, on seLaankosken mukaan palkitsevaa.
Arkkitehti Hanna Koskela sanoo peruskorjauksessa olleen yhtymäkohtia 1930–40 -lukujen vaihteeseen, kun taloa oli rakennettu. Silloin toisen maailmansodan aikaan oli pulaa rakennustarvikkeista, ja nyt oli Ukrainan sodan vuoksi materiaalien saatavuudessa haasteita.
– Vaikeuksista huolimatta iso hanke toteutettiin alle kolmessa vuodessa. Siihen mitä yhdessä on saatu aikaan, voi olla tyytyväinen, Koskela toteaa.
Teksti: Irene Murtomäki | Kuvat: Mikael Lindén
Tiedolla johtamisen rooli kiinteistöliiketoiminnassa tulee kasvamaan tulevaisuudessa yhä suuremmaksi. Nykyisen rakennuskannan vanhetessa laajemmat korjaamiseen liittyvät investointitarpeet tulevat ajankohtaiseksi aiempaa useammalla kiinteistöomistajalla, toteaa rakennusmarkkinoiden seurantaan ja analysointiin erikoistunut Forecon Oy.
Suuri osa vuokra-asuntoyhtiöiden ARA-asunnoista on rakennettu 1990-luvulla, ja kiinteistöomistajien on Foreconin mukaan syytä varautua kasvaviin korjausinvestointeihin.
Kiinteistösijoitus- ja vuokra-asuntoyhtiöistä puhuttaessa toiminnan kannattavuus on usein vaakalaudalla varsinkin yksittäisten kohteiden osalta, kun suuremmat peruskorjaushankkeet tulevat ajankohtaiseksi.
– Onkin tärkeää, että oman kiinteistöomaisuuden nykytila tiedostetaan riittävän ajoissa, jotta tuleviin investointitarpeisiin ehditään varautumaan oikealla tavalla ja riittävän ajoissa, Forecon Oy:n asiantunija Timo Koskinen sanoo. Forecon on vuosia tutkinut rakennetun ympäristön korjaustarpeen kehittymistä, jonka pohjalta on kehitetty etenkin kiinteistöomistajille suunnattu työkalu oman kiinteistöportfolion analysoimiseen.
Korjaustarve on muutakin kuin peruskorjaustaPohjimmiltaan tarve korjata muodostuu rakennuksille, sen osille sekä materiaaleille niille asetettujen tavoitteiden ja vaatimusten pohjalta. Korjaustarve realisoituu, kun rakennusosa tai sen materiaali ei enää pysty täyttämään sille asetettuja toiminnallisuuksia, jolloin voidaan puhua käyttöiän päättymisestä.
– Käyttöikää ei kuitenkaan pidä sekoittaa tekniseen ikään, joka viittaa ainoastaan vanhenemisesta tai kulumisesta johtuvaan korjaustarpeen muodostumiseen. Teknisen iän lisäksi rakennusosan, -järjestelmän tai materiaalin korjaustarpeeseen vaikuttavat monet muutkin tekijät, kuten toiminnallisten vaatimusten muutokset tai vaikka ekologisuutta parantavat energiansäästötavoitteet, Koskinen toteaa.
Korjaustarvetta arvioitaessa huomio kiinnittyy usein teknisiin vaatimuksiin ja sitä kautta muodostuvaan korjaustarpeeseen. Tätä voidaan pitää ymmärrettävänä, sillä teknisten ominaisuuksien vaatimustasot ovat helposti määritettävissä, ja ne usein asettavat takarajan, jolloin kohde on viimeistään korjattava. Vesikaton vuotaessa se ei enää täytä sille asetettuja teknisiä vaatimuksia ja korjaustarve on jo realisoitunut.
– Toisaalta taas sisätilojen korjaustarve muodostuu usein toiminnallisten ja esteettisten vaatimusten muuttuessa; keittiökaappeja ei useinkaan vaihdeta koska niissä olisi teknisesti vikaa, vaan tarpeet visuaalisuuden ja toiminnallisuuden osalta ovat vuosien saatossa muuttuneet. Tällöin korjaustarvetta on vaikeampi arvioida, sillä vaatimustason asettaminen on subjektiivista, Timo Koskinen sanoo.
Korjaustarvetta arvioitaessa ei pidä myöskään unohtaa kunnossapito- ja vuosikorjauksia eikä huollon roolia, jotka aiheuttavat suuren osan korjaamiseen käytettävistä kuluista. Rakennusosia korjataan sekä huolletaan paljon jo ennen peruskorjausta, jonka lisäksi nämä toimenpiteet myös määrittävät esimerkiksi peruskorjauksen ajankohtaa. Hyvänä pidetyn kiinteistön korjaustarve realisoituu todennäköisesti huomattavasti myöhemmin kuin kohteen, jonka kunnossapidosta on vuosien varrella tingitty.
Korjaustarvemallinnuksen mahdollisuudetKun tiedetään, mikä korjaustarvetta aiheuttaa, sitä pystytään myös mallintamaan ja toimenpiteitä tarkastelemaan erillisesti. Etenkin teknisistä vaatimuksista aiheutuva korjaustarve pystytään arvioimaan varsin tarkasti, kun jokaiselle rakennusosalle ja niiden materiaaleille on määritetty tekninen ikä. Myös muista syistä muodostuvaa korjaustarvetta pystytään mallintamaan, mutta eri tavalla. Esimerkiksi keittiöiden korjaustarpeen muodostumisessa on tutkittava tilastollisesti ja kokemusperäisesti sitä, kuinka pitkään keittiöt keskimäärin täyttävät käyttäjän asettamat vaatimukset vaikkapa toiminnallisuuden osalta.
– Korjaustarpeen mallintaminen toimenpiteittäin on erinomainen työkalu selvitettäessä tarkemmin esimerkiksi kiinteistöomistajien kohteiden tulevia investointitarpeita keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, Koskinen sanoo.
Koskisen mukaan toimiva korjaustarvemallinnus avaa täysin uusia mahdollisuuksia tarkastella korjausrakentamisen sisältöä ja riittävyyttä sekä varautua strategisella tasolla muun muassa kasvavaan perusparannustarpeeseen jo varhaisessa vaiheessa.
– Forecon määrittää korjaustarpeen kiinteistöomistajan kohteiden ominaisuuksien mukaan huomioiden muun muassa kohteiden laajuus sekä rakenne- ja julkisivumateriaalit, jonka ansiosta laskennan lopputulokset ovat luotettavia, Timo Koskinen toteaa.
Suuret ja kalliit korjauksetKorjaamisen ajoittaminen ja korjaamisen pidemmän aikavälin suunnittelu nousee yhä tärkeämmäksi, kun korjaamisen volyymi niin kansantaloudessa kuin yksittäisillä toimijoilla nousee ja tulee pysymään suurena. Vanhenevassa rakennuskannassa korjaamisen osuus kiinteistöomistajien kustannuksista kasvaa ja taloudellisesti haastavin ajankohta ajoittuu noin 40–60 vuoden ikään, jolloin suurimmat korjaukset realisoituvat.
– Korjaamisen oikea-aikaisella ajoittamisella saadaan merkittäviä teknisiä ja taloudellisia hyötyjä ja oikein ajoitetulla korjaamisella investointien määrä pystytään pitämään alhaisemmalla tasolla, Foreconin asiantuntija Timo Koskinen toteaa.
Samanaikaiset, laajat peruskorjaushankkeet saattavat ajaa yksittäisen taloyhtiön tai pienemmän vuokra-asuntoyhtiön taloudellisiin ongelmiin, kun muun muassa riittävän suuren rahoituksen saaminen saattaa vaikeutua.
– Korjaamisen haasteet korostuvat etenkin alueilla, joissa on paljon vanhaa asuntokantaa ja asuntojen kysyntä on heikkoa, jonka seurauksena kiinteistöomistajien tulee yhä useammin arvioida korjaamisen taloudellista kannattavuutta, Koskinen sanoo.
Kiinteistötarjontaa ja tarkemmin etenkin asuntotarjontaa joudutaan Foreconin mukaan tulevaisuudessa sopeuttamaan muun muassa purkamalla tai muokkaamalla asuntoja eri käyttäjäryhmille tai muuhun käyttöön.
Aurajoen jokimaisemassa sijaitsevassa Asunto Oy Ruukinrannassa toteutetaan julkisivu- ja parvekeremontti, jossa julkisivu verhoillaan keraamisilla suurlaatoilla. Saneeraus tehdään vaalien talojen alkuperäistä ilmettä. Remontin ansiosta kiinteistön energiatehokkuus kasvaa merkittävästi.
Asunto Oy Ruukinrannan julkisivu- ja parvekekorjauksen rima on korkealla. Taloyhtiön kaksi rakennusta sijaitsee kaupunkikuvallisesti keskeisellä paikalla Aurajoen jokimaisemassa. Itäisen Rantakadun varrella olevat talot on suunnitellut Turun merkittävimpiin arkkitehteihin kuulunut Pekka Pitkänen. Hänen käden jälkensä näkyy monissa 1960–70-luvun asuinkerrostaloissa.
Ruukinrannan seitsemänkerroksiset talot ovat valmistuneet vuonna 1965. Vierekkäisissä taloissa on seitsemän porrashuonetta ja 121 asuinhuoneistoa, lisäksi katutason kerroksessa on liikehuoneisto. Talojen kerrosala on 9195 neliömetriä, josta huoneistoalaa on 6190 neliömetriä.
Isännöitsijä Teijo Hietanen Varsinais-Suomen Isännöintitalo Oy:stä ja asunto-osakeyhtiön hallituksen jäsen Risto Aaltonen kertovat, että remontti lähti liikkeelle vuonna 2019, jolloin hallitus teki päätöksen kuntotutkimuksesta.
– Talojen valkobetonielementti oli niin sanotusti nähnyt parhaat päivänsä ja oli paikoin rapautunut. Ikkunoita oli vuosien varrella osittain uusittu, mutta etenkin joenpuoleiset ikkunat ja parvekkeiden ovet olivat huonossa kunnossa. Kuntotutkimuksen jälkeen yhtiökokous antoi hallitukselle valtuudet edetä hankesuunnitteluun.
Hankkeen rakennuttajakonsulttina toimii Jyrki Alonen RTC Vahanen Turku Oy:stä.
– Kuntotutkimuksen mukaan korjaustarve oli ilmeinen, mistä toki kertoo myös rakennuksen ikä. Isoja ongelmia ei kuitenkaan ollut, joten hankkeen valmistelussa ja suunnittelussa voitiin edetä kiirehtimättä tavoitteena tilaajan toivoma laatutaso, Alonen sanoo.
Ruukinrannan ARA-tukeen kelpaava energiaremontti koostuu julkisivu- ja parvekeremontista sekä lämmöntalteenottojärjestelmän asentamisesta koneelliseen poistoilmanvaihtoon. Rakennusten E-luku vaihtuu G:stä C:ksi.
Keraaminen suurlaatta on pitkäikäinen
Ruukinranta on Jyrki Alosen mukaan tyypillinen arkkitehti, professori Pekka Pitkäsen suunnittelema funktionaalinen asuinrakennus, jossa on nauhamainen parveke- ja ikkunalinja sekä hillitty värien käyttö.
– Hankesuunnitteluvaiheessa käytiin vuoropuhelua kaupungin rakennusvalvonnan ja museokeskuksen kanssa julkisivusta. Taloyhtiö olisi halunnut kasvattaa parvekkeiden kokoa, mutta sitä ei hyväksytty, koska se olisi rikkonut rakennuksen alkuperäisen ilmeen. Lisäksi keskusteltiin julkisivumateriaalista ja laattojen koosta.
Neuvottelujen jälkeen päädyttiin keraamiseen suurlaattaan, joka on valkoinen, kuten rakennuksen betonijulkisivut ovat aikoinaan olleet. Ruukinranta on ensimmäinen kerrostalokohde Turussa, jonka julkisivu verhoillaan suurlaatalla.
– Keraaminen suurlaatta on hankintahinnaltaan arvokkaampi kuin muut materiaalivaihtoehdot, mutta sen elinkaarikestävyys on parempi, Jyrki Alonen kertoo.
Pitkäikäinen laatta kestää hyvin muun muassa vaihtelevat sääolosuhteet, ja sen ulkonäkö pysyy hyvänä vuosien saatossa.
Kun hankesuunnitelman ja neuvottelujen kautta oli päätetty suurista linjoista, antoi yhtiökokous taloyhtiön hallitukselle luvan alkaa suunnitella ja kilpailuttaa julkisivu- ja parvekeremonttia. Hankkeen arkkitehtuuri- ja rakennussuunnittelusta sekä valvonnasta vastaa Vahanen.
– Taloyhtiössä on kaikki remontit tehty periaatteella, että tehdään kunnolla tai ei tehdä ollenkaan. Näin toteutettiin aikoinaan perinteinen putkiremontti ja samoin tehdään tämä julkisivusaneeraus. Yhtiökokouksissa ei ole jouduttu äänestämään vaan hallituksen esitykset on hyväksytty yksimielisesti, Risto Aaltonen antaa kiitokset osakkaille.
Ruukinrannan julkisivu- ja parvekeremontin kustannusarvio on noin viisi miljoonaa euroa, johon saadaan ARA:lta energia-avustusta.
Vanha betonijulkisivu ja eristeet on purettu, uusia eristeitä asennetaan ja sisäkuoren tiiveys varmistetaan. Eristeiden päälle tulee alumiinirunko, johon kiinnitetään keraamiset suurlaatat.
Energiatehokkuus kasvaa
Julkisivu-, parveke- ja ikkunaremontin ansiosta rakennuksen energiatehokkuus kasvaa. Uuteen julkisivuun asennetaan yhteensä 225 millimetrin verran lämmöneristettä. Vanhat ikkunat ja parvekeovet vaihdetaan nykyaikaisiin ja energiatehokkaisiin puualumiini-ikkunoihin ja -oviin, jotka eristävät hyvin myös ääntä. Tämä on tärkeää, koska kiinteistö sijaitsee vilkkaan kadun varrella.
Energiatehokkuuden paranemisesta kertovat yleispätevät luvut. Jyrki Alosen mukaan 1960-luvun kerrostalon julkisivun lämmöneristävyyden U-arvo on tyypillisesti noin 0,45, ja kun tehdään nykymääräysten mukaan saneeraus, alenee se noin 0,17:ään. Muutos on merkittävä ja näkyy energiankulutuksessa: rakennuksen E-luku paranee luokasta G luokkaan C.
Oleellisena osana Ruukinrannan energiatehokkuuden kasvattamiseen kuuluu erikseen toteutettava lämmön talteenottojärjestelmä. Kiinteistössä on koneellinen poistoilmanvaihto.
Kun julkisivu- ja parvekeremontti lyötiin lukkoon syksyn 2021 yhtiökokouksessa, valtuutettiin samalla hallitus tilaamaan lämmön talteenottojärjestelmä enintään 200 000 eurolla.
– Järjestelmää kilpailutettaessa halvin tarjous oli 260 000 euroa, joten asia menee uudelleen päätettäväksi korotetulla summalla. Lämmön talteenoton takaisinmaksuajaksi on laskettu noin yksitoista vuotta, isännöitsijä Teijo Hietanen kertoo.
Suurlaatan asentaminen vaatii osaamistaRakennuttajakonsultti Jyrki Alonen toteaa keraamisen suurlaatan olevan vielä harvinainen julkisivumateriaali Suomessa etenkin asuinkerrostaloissa. Projektiin olikin tärkeätä saada urakoitsija, jolla on sen asentamisesta kokemusta, jotta voidaan varmistaa toteutuksen laatu.
Kilpailutuksen jälkeen pääurakoitsijaksi valittiin TEH Yhtiöt Oy, joka urakoi Turun yliopistonmäelle viime keväänä valmistuneen Aurumin julkisivun.
Projektipäällikkö Julius Yrttiaho TEH Yhtiöistä kertoo Ruukinrannan urakan alkaneen vanhan betonijulkisivun ja eristeiden purkutöillä tammikuussa 2022. Ensimmäisenä saneerataan Itäinen Rantakatu 54:ssä sijaitseva talo, jonka jälkeen siirrytään 52:n taloon. Urakka-aika on neljätoista kuukautta, joten valmista on aikataulun mukaan huhtikuussa 2023.
Taloyhtiössä on kaikki remontit tehty periaatteella, että tehdään kunnolla tai ei tehdä ollenkaan, sanovat isännöitsijä Teijo Hietanen (oik.) ja hallituksen jäsen Risto Aaltonen. Kuva: Irene Murtomäki
Uuteen julkisivuun asennettavan lämmöneristeen lisäksi sisäkuoren tiiveys varmistetaan. Tämän jälkeen seinään asennetaan alumiinirunko, johon kiinnitetään suurlaatat. Näistä laajimmat ovat kooltaan 1,40 x 2,8 metriä.
Kun tavanomainen julkisivulaatta voidaan asentaa käsin, tarvitaan massiivisen suurlaatan asennukseen nostokalustoa. Laatat siirretään paikoilleen imukupein.
– Suurlaatta painaa 40 kiloa neliömetriä kohti. Eli Ruukinrantaan tulevat suurimmat laatat ovat noin 180-kiloisia, Yrttiaho toteaa.
Koko julkisivu saa uuden verhouksen lukuun ottamatta parvekkeiden taustaseiniä, jotka kunnostetaan tarvittavilta osin.
Aurajoen puolella olevien sisäänvedettyjen parvekkeiden betoniset kaiteet puretaan. Parvekelaatalle tehdään niin kutsuttu raskas betonikorjaus, jossa vaurioituneet kohdat piikataan ja paikataan, laatta hiekkapuhalletaan ja toteutetaan uusi pintavalu.
– Parvekkeiden seinäpieliä ja etureunaa kasvatetaan paikallavaluna noin 150 millimetriä, jotta ne tulevat uuden julkisivun kanssa samaan tasoon. Uuteen parvekekaiteeseen tulee alumiinirunko ja levy, johon tulee laattaverhous. Julkisivujen ja parvekekaiteiden laattalinja kulkee nauhamaisena läpi talon.
Parvekkeille asennetaan myös lasit, mikä osaltaan lisää energiatehokkuutta. Lisäksi parvekkeille tehdään viemäröinti- ja sähkövaraus, että osakas voi halutessaan asennuttaa ilmalämpöpumpun.
Ikkunoiden ja parvekeovien lisäksi uusitaan porrashuoneiden ulko-ovet ja autotallien ovet. Rakennusten vesikate pinnoitetaan.
Talojen pihavalaistusta uusitaan. Valaistus lisää paitsi viihtyvyyttä myös esteettömyyttä, kun kulkuväylillä ja ovien edustoilla on riittävästi valoa. Esteettömyyteen liittyy myös uusien ulko-ovien sähköinen avaus. Hankkeen ilmanvaihto- sekä sähkö- ja valaistusuunnittelusta vastaa Vahanen.
Lippulaiva turkulaisessa korjausrakentamisessa– Ruukinranta on lippulaiva turkulaisessa korjausrakentamisessa. Remontin valmistuttua Aurajoen rannassa on tyylikäs kokonaisuus, jonka saneerauksessa on kunnioitettu hienosti alkuperäistä ilmettä, rakennuttajakonsultti Jyrki Alonen toteaa.
Energiatehokkuuden parantaminen tukee ekologisuutta, mutta myös julkisivumateriaalina käytettävä keraaminen laatta lisää kiinteistön ympäristöystävällisyyttä. Laatalla on nimittäin ilmaa puhdistava vaikutus siinä olevan Active-pinnoitteen ansiosta.
– Italiasta toimitettava laatta on hiilineutraali kahden vuoden käytön jälkeen. Ruukinrannan julkisivu tulee toimimaan yhtä lailla hiilinieluna kuin noin kolme hehtaaria metsää, Risto Aaltonen kertoo.
Teksti: Irene Murtomäki | Kuvat: Aki Aro
